Kalevalainen kaupparäppi

 

(Kerätty pielisjärveläiseltä runonlaulaja Mateli "MC Meteli" Märättäreltä 1863)

Jou.

Kulki tietä laukkuryssä, kinttupolkua kihnusti
tuli sieltä, tuonne meni, kiersi kaiken Karjaloa
iloon nauroi, iloon itki, niihin myös surunsa sulatti
repussansa rihveleitä, kamoja kaikenlaisia<
polunvartta pysähteli, poikkeili pienissä pirteissä
kiertänyt ei kartanoita, katsoi kansaa kaikenlaista
porholta peri täyden taksan, köyhälle hintoja huoensi<
tietäen: kaksi on kauppatapaa, huono on ja hyvänlainen
huononosta ei hyvä heilu, hyvä se syömmiä sykäyttää
eikä toinna kehnonlaista kauppaa käydä Karjalassa

(Jou. Jo-jo-jo-jo-jo jo jo jo jo-jou!)

"Kuulehan sie laihapoika, ostahan minulta olkaimet
muuten näkyy mahanalus, kehvelin näkee kaikki kansa
ja sie kun olet sankiampi, ihtespä vyöllä vannehi
mie en niistä paljon peri, runsaasti rahoja rokota
kun tiijän teijän niit tarviivan, ostosten otilla olevan
ja siulle tyttö punaposki, siulle mie kankaan myyn hameeksi
enkä kisko killinkejä, poskipususta puolet puotan
lämmittää se vanhan mieltä, ikävää iätöntä loiventaa
mikä miullon lasten luokse, akkastanikin ajattelen
heijän tähen kylää kierrän, teijän tähtenne toisaalta"

(Jou. Sheik this ääs, peipi, jo-jo-jojjojojjjjou!)

Niin se haastoi laukkuryssä, haastinsa päälle hohotti
kulki pitkin korpiteitä, poikkesi polulta pihoille
kunnes kuoli kuusenjuureen, oravanmarjoille oikesi
katkesi kulkunsa kesken, vaikka kauppansa kannatti
turhan oottivat ostajat, vuottivat vermeiden tuojaa
kun oli varassa yhden miehen koko seudun kaupanteko
tuumivat: "Oisippa se toisenmoista, jos ois meillä monen voima
yksissä voisimme yrittää, käydä joukolla jotokseen
yhdistää idän ja lännen, kaupparaitilla rajaa siirtää
oisippa iloa ostajalla, myyjällä syytä myhäilyyn!

(Jee. Thatsh mii peipi, jo jojjo-jo jou)

Niinpä tuli toinen aika, aimosti harppoi allakka
siirtyi raja sodan voimin, loimotti kaakkoinen kulma
tavara kovin kortilla kävi, vähäksi vajuivat varastot
mutta nousi Suomi siirtä, kontiltaan kohosi Karjala
kävi uuteen kukoistukseen, kirposi kauppapaikaksi<
ja nyt se vielä kasvaa kakku, levenee länteä kohti
vaan ei vaani valloittaen, kättä ojentaen kulkevi
niin kuin muinoin laukkuryssä, etumies rehdin retkikunnan
hältä on peritty periaate, riemu rehdistä pelistä
– se ettei toinna kehnonlaista kauppaa käydä Karjalassa!

... jou.